Autistilasten vaiettu kohtelu

Autistilasten määrä yhteiskunnassa on arvioitu olevan noin 1-2%. Näistä lapsista osalla on myös kehitysvamma. Mutta on myös paljon autistilapsia, joilla ei ole erikseen kehitysvammaa. Nämä autistilapset ja heidän perheensä joutuvat jatkuvasti vaikeuksiin koska kunnat ovat löytäneet tästä oivan säästökohteen. Mitään tukitoimia ei tarvitse antaa, kun lapsilla ei ole kehitysvammadiagnoosia. Oli tilanne kuinka vaikea hyvänsä, voidaan aina sanoa "ei riittävästi perusteita". Tämä on kuin taikasana, jota voi käyttää yhä uudestaan ja uudestaan. Tämä käytäntö kuitenkin sotii vastaan Suomen ratifioimaa 10.6.2016 YK:n vammaisten oikeuksia koskevaa yleissopimusta.

Se on ristiriidassa myös kuntalain henkeä vastaan, jonka tärkeimpiä tehtäviä on väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Myös terveydenhuoltolaki velvoittaa kuntia asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Voidaankin kysyä mitkä näistä määritelmistä täyttyvät, jos perheiltä evätään kaikki tukitoimet?

Tämä ongelma ei koske pelkästään autistiperheitä, vaan tilanne on sama myös monella nepsy-ongelmista (erilaisista aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöistä, mm. ADHD/ADD, kielelliset kehityshäiriöt ja Tourette) kärsivillä perheillä.

Miksi tilanne on sitten päässyt näin pahaksi yhteiskunnassamme? Syitä on useita. mm. Autistien suhteellisen pieni osuus väestöstä. Yksi iso ongelma myös on, että monilla päättäjillä ei ole tietoa kyseisestä tilanteesta. Olisikin erityisen tärkeää, että tätä ongelmaa tuotaisiin enemmän esille. Erilaisten vaalien alla olisi hyvä kysyä: mitä sinä aiot tehdä tämän asian hoitamiseksi? Luottamustehtävien hoitaminen tarkoittaa aina äänestäjien edunvalvonnan toteutumista. Muistakaa siis olla aktiivisia tässä asiassa.

Jonkin verran yhteiskunnassamme puhutaan aika ajoin omaishoidon tuesta. Yllätys saattaakin olla, että osalle autistiperheitä tukea ei myönnetä laisinkaan. Tämä on ollut erittäin yllättävää. Tilanteeseen ei ole auttanut, vaikka hoitotaho on tätä nimenomaan suositellut. Tämä on erittäin outoa koska sairaalan moniammatillinen tiimi perustaa näkemyksensä lääketieteeseen. Kysyttäessä eräältä sosiaalityöntekijältä mihin tieteelliseen näkemykseen he asiassa vetoavat, ei vastausta koskaan saatu...

Yksi asia on myös se, ettei annetut päätökset kestä niin sanotusti päivänvaloa. Autistilasten vanhempien kertomusten mukaan heidän kohtelunsa on välillä ollut hyvinkin kyseenalaista vammaispalveluiden puolelta. Monet vanhemmat ovat kuitenkin niin väsyneitä, etteivät jaksa tehdä asioista valituksia eteenpäin. Tämä on myös kunnissa huomattu.

Lasten ja perheiden jaksamista tulisi kuitenkin tukea. Autismin kirjon lapsia voidaan nykyisin kuntouttaa erittäin tehokkaasti ja osa heistä on päässyt hienosti etenemään myös työelämään. Ilman riittäviä tukitoimia ja kuntoutusta tuloksia ei kuitenkaan synny.

Nyt tarvitaankin autistien parissa työskentelevien tahojen kannanottoja tilanteen esille tuomiseksi. Ongelma on ollut aivan liian pitkään pimennossa. On kuitenkin ollut lohdullista huomata myös tiettyjen kuntien ymmärtäneen tämän tilanteen ja heillä on ollut selvä tahtotila parantaa toimintojaan. Kiitos näille kunnille heidän työstään autistien ja muiden nepsylasten puolesta. Muutos on aina mahdollista, jos vain ymmärrystä ja halua löytyy.