Ikuinen nälkäpäivä
"We are the world" kajahti 80-luvulla televisiosta. Menossa oli rahan keräys Afrikkaan johon osallistuivat monet kuuluisat laulajat. Tuolloin ajattelin lapsenomaisesti, että nyt varmasti saadaan kaikki asiat kuntoon Afrikassa. Nyt 30 vuoden päästä annan edelleen rahaa lapselleni, jotta hän voi osallistua koulussa nälkäpäiväkeräykseen. Mieleeni herää kysymys, mikä on mennyt pieleen?
Ghanan presidentti Nana Akufo-Addo piti puheen vuonna 2020 jossa hän toi esiin kehitysavun olevan este Afrikan kehittymiselle. Hänen näkemyksensä mukaan Afrikan pitää pystyä kehittymään, eikä heidän taloutensa pidä olla ikuisesti kiinni kehitysavussa. Kun katsomme historiaa taaksepäin 60 vuotta ja annettua kehitysapua, on varmasti kohtuulista pohtia annetulla avulla saavutettuja tuloksia. Tilanne on, että edelleen Afrikkaan kerätään nälkäpäiväkeräyksiä. Edelleen järjestetään hyväntekeväisyyskonsertteja. Rahaa on annettu tähtitieteelisiä summia, mutta silti kehitys on ollut äärettömän hidasta. Pelkästään vuonna 2016 kehitysapua annettiin 129 miljardia euroa. Tähän summaan ei ole laskettu esimerkiksi ihmisten tekemiä lahjoituksia.
Afrikan pitäminen kehitysmaana tuo monia etuja lukemattomille yrityksille, valtioille ja järjestöille. Halvat tuotteet ja järjestöjen organisaatioiden ylläpitäminen on tullut tärkeämmäksi kuin ongelmien ratkominen. Nyt tekosyyksi on keksitty myös ilmastonmuutos johon voidaan vedota ikuisesti, ilman että mitään aitoa kehitystä tarvitsee koskaan tapahtua. Ongelma tässä vain on, että ihmiset haluavat auttaa afrikkalaisia aidosti. Ihmiset eivät halua tämän tilanteen jatkuvan loputtomiin. Kehittyneet valtiotkin ovat joutuneet hankalaan tilanteeseen koska elintasopakolaisten määrät ovat kasvaneet rajusti. Tämä tuottaa ongelmia niihin maihin jotka ovat aikaisemmin vain hyötyneet taloudellisesti heikosta Afrikasta.
Mitä tilanteen eteen pitäisi tehdä? Ihmisten pitäisi alkaa vaatimaan tuloksia. Afrikan talouden nousu ja kaupankäynti tulee nostamaan heidän kehityksensä, mutta tässä pitää olla selvä tahtotila niin Afrikanmaiden kuin länsimaidenkin päättäjillä. Talousnousun varallisuuden pitää myös jakautua tasaisesti. Tähän vaaditaan lainsäädäntöä. Rahan antaminen pitää sitoa tuloksiin. Ihmisillä on tahto auttaa, mutta järjestämmekö vielä 40 vuodenkin päästä hyväntekeväisyyskonsertteja kun kehitysavun antamiseen on mennyt 100 vuotta ja mikään ei ole aidosti muuttunut.